mee ja tee se

maanantai 22. helmikuuta 2016

KUKKIA, KUKKIA, KUKKIA!


Kreisi kukkaleidi täällä toivottaa ihanaa aurinkoista maanantaita ystävä! Ehdottaisin, että osta tällä viikolla kimppu kotimaisia tulppaaneja. Niistä tulee hyvä olo monella tasolla.

Olen melkein aina ostaessani itselleni tulppaaneja valinnut ne valkoiset. "Noita vaaleanpunaisia", on kuitenkin putkahtanut ulos suustani kukkakaupassa jo pari kertaa tänä kevättalvena. 

Kukkakimppujen ja uusien kukkamaljakoiden lisäksi huomaan haaveilevani kukkatapeteista. (Klikkaa itsesi tästä Pinterestiin, jos haluat tietää millaisista erityisesti!) Ja ihan tiedoksi vaan, että jos en saa miestä käännytettyä näihin kukkatapettihommiin, niin aion siirtyä haaveilemaan kukkaverhoista ;)

Kukkia, kukkia, kukkia!


sunnuntai 14. helmikuuta 2016

RAKKAUTTA


Heräsin aamulla postintuojien hiippailuun ja supsutuksiin. Lapset olivat salaa askarrelleet meille vanhemmille ystävänpäiväkortit. 

Keksittiin juhlistaa ystävänpäivää paistamalla aamupalaksi kauravohveleita. Tuli sitten siinä vohvelitaikinaa sekoitellessa mieleen, että aika hienoa, kun saa jakaa kotinsa noiden kolmen huipputyypin kanssa. Rakkautta vaan.

Hyvää ystävänpäivää! Pus! <3

lauantai 13. helmikuuta 2016

YSTÄVIÄ TOSITARKOITUKSELLA


Aamupäivällä aurinko venytteli säteensä sisätiloihin. Teki mieli ottaa kuva vanhasta ystävästä, yhdestä lempihuonekaluistani. 

Tuosta nojatuolista (ja sen parista) en ole ajatellut luopua koskaan. Ostin tuolit ehkä kahdeksan vuotta sitten huuto.netin kautta. Niihin oli silloin juuri vaihdettu satulavyöt. Vyöt ovat edelleen hyvässä kunnossa. Pieniä elämänjälkiäkin tietysti löytyy. Kerran eräs pieni ihminen (kuulemma tylsyyttään) piirteli mustalla tussilla yhteen "ruuduista" pieniä pisteitä. Sovittiin, että pisteet eivät haittaa, mutta yritetään silti oikein kovasti olla piirtämättä lisää ;)


Artek // Nojatuoli 406
Wetterhoff // Käsinkudottu villapeitto

maanantai 1. helmikuuta 2016

YLLÄTTÄVÄÄ KAUNEUTTA


Amaryllis yllätti kukkimalla vielä kerran. Tuo ihana kasvi on tarjonnut meille viihdettä kerrakseen... 

Ensimmäisen (juuri jouluun ajoittuneen) kukinnan jälkeen se hiljalleen kasvatti piiiitkän hassun varren. Kasvaakohan se kattoon asti, mietimme lasten kanssa. (Liikakasvun syyksi veikkaan liikakastelua, mutta en myönnä mitään!)

Pitkän varren päässä oleva silmu paisui. Lasten mielestä kasvi alkoi epäilyttävästi näyttää pelottavalta lihansyöjäkasvilta. Keskustelimme monena päivänä aiheesta "Lihansyöjäkasvit - mitä lihaa ne oikeastaan syövät?".

Lihansyöjävaiheen jälkeen kukinto alkoi näyttää lentoon lähtevältä ötökältä, sillä silmun sisältä paljastui kaksi jättimäistä sivuille törröttävää nuppua (= ötökän siivet) ja kaksi minikokoista ylöspäin suuntaavaa nuppua (= ötökän pää).

Eilen nuo jättinuput aukesivat. 

Täällä me nyt huokailemme ihastuksesta - miten kaunis voikaan olla kukka, tuo luonnon ihmeellinen taidonnäyte!