mee ja tee se

lauantai 30. tammikuuta 2016

TILAN TUNTUA RUOKAILUTILASSA


Viime aikoina olen kaipaillut kotiin TILAA tai edes sen tuntua. Olen viettänyt aikaa visualisoiden miltä näyttäisi, jos makuuhuoneen seiniä saisi työnnettyä kutakin puolimetriä kauemmas. Olen tyhjennellyt kaappeja. Vienyt meille turhaa tavaraa keräykseen ja kirppikselle.

Pientä helpotusta kaipuuseen on tuonut - tyhjän pöytäpinnan muodossa - tuo ruokailuhuoneen nurkassa kököttävä Annansilmät-aitasta ostettu perunakori.

Meillä näet yleensä taiteillaan ruokapöydän ääressä. Tästä luonnollisesti seuraa se, että pöytä on lähes aina keskeneräisten taideprojektien vallassa. Taidetta sitten tuupitaan pöydän pintaa pitkin toiseen päätyyn, jotta toiseen mahtuisi syömään... 

Nyt on myös vaihtoehto. Tuohon korikaunokaiseen kätevä äiti-ihminen huitaisee pöydällä lojuvat taiteilutarvikkeet hujauksessa ja siirtää korin huoneen nurkkaan. Toisaalta taas inspiraation vallatessa koppa on helppo nostaa takaisin pöydälle. Todellisuudessa äiti-ihminen ei aina jaksa huitaista vaan jatkaa tuuppimista, mutta joskus kuitenkin ja sehän on paljon se ;)

P.S. Kiitokset K&M kevään ensimmäisistä tulppaaneista! Ne toivat mukanaan myös kuvausinspiraation!


torstai 28. tammikuuta 2016

PEPPI-SUKAT




Kärki puuttuu. Tänä iltana valmistuvat tytölle villasukat, joiden inspiraation lähteinä ovat toimineet niin Peppi Pitkätossu kuin Muita Ihania -blogin kirjoneuleet <3 Luovaan prosessiin vaikutti kieltämättä myös päätös olla ostamatta hetkeen uusia lankoja ;) 

Muita Ihania -blogissa vierailen tasaiseen tahtiin inspiksenhakureissuilla. Harvemmin päädyn itse kirjoneuleita tekemään, sillä kirjoneule on tälle perfektionistille hankalampi homma, ei tule tarpeeksi tasaista, ei!

Peppi Pitkätossua olemme lukeneet lasten kanssa viimeaikoina iltasaduksi. Peppi jatkaa (ah niin ihanaa!) klassikkoprojektiamme. Tässä erittäin ei-vakavamielisessä projektissa homman nimi on se, että luemme ensin yhdessä kirjan ja sitten katsomme leffan tai käymme teatterissa. Yhdessä on koettu jo Ihmemaa Oz, Anneli ja Onneli, Maija Poppanen... Pepin jälkeen vuorossa Eemeli!


maanantai 18. tammikuuta 2016

TUPSUPIPO JA LAPASET VAUVALLE


Joulun alla tämän täti-ihmisen sydän suli. Sain pitää sylissä pientä ja suloista. Jotenkin niin tutun näköistä vauvaa.

Neuloin tuolle uunituoreelle veljenpojalle maailmaantulolahjaksi pipon ja lapaset. Niistä tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan mielestäni aika ihanat. Vanhemmatkin kuulemma tykkäsivät.

Pipon tein Novitan ohjeella, klik! Lisäsin vain tupsun ja ohjeesta poiketen virkkasin (ketjusilmukoilla) solmimisnauhan.

Noille pienille (ja helpoille) lapasille kirjailin ohjeen alle.

- - -
VAUVAN LAPASET

Puikot: 3 (tai 3,5)

Lanka: ihanan pehmoinen ohuehko villa (esim. Hjertegarn Palino, merinovilla)

Luo 32 silmukkaa. Jaa silmukat 4 puikolle (8 per puikko) ja aloita neulomaan 2o, 2n -joustinneuletta suljettuna neuleena. Neulo joustinneuletta sen verran kuin haluat lapaseen resoria (esim. 10 krs).

Aloita sileä (ainaoikein) neule. Neulo 17 kerrosta. Jatka sileää neuletta ja tee kärjen kavennukset niin, että neulot jokaisen puikon lopussa 2 viimeistä silmukkaa 2o yhteen, kunnes jäljellä on 4 silmukkaa. Vedä lanka silmukoiden läpi, kiristä ja päättele työ.

Tee toinen samanlainen.
- - -