mee ja tee se

keskiviikko 26. elokuuta 2015

KÄSIENPESU ON KIVAA! / HAPPY SOAP


Kuinka iloiseksi lapsi voikaan tulla saippuasta! Enpä olisi uskonut. Poika sai nimittäin syntymäpäivälahjaksi hauskimman saippuan ikinä. Ihan huippu idea! HAPPY SOAPin saavuttua talouteemme käsien pesulle on riennetty pyytämättäkin ;)

HAPPY SOAP saippuat tehdään Ruotsissa, lelut saippuoiden sisällä ovat kierrätettyjä ja saippua itsessään ystävällinen niin luonnolle kuin pikkuisten iholle. 

HAPPY SOAPin nettikauppaan pääsee tästä, klik! Kaupassa voi valita haluaako saippuan, jonka sisällä on dino vai auto vai koru... Ainakin minä taidan heti shoppailla muutamat saippuat lasten ystävien synttäripaketteihin!


Oh how fun idea is this! Thumbs up for HAPPY SOAP! Go check it out at happysoap.org


tiistai 25. elokuuta 2015

HETKI / MOMENT




Laiturilla, poika ja eno,
hiljaisessa yhteisymmärryksessä.

Anna minulle aikaa.
    Ihailen sinua. 
    Ja kun kasvan, 
    tahdon olla niin kuin sinä.

On aikaa. 
    Kuuntelen sinua. 
    Opetan sinulle mitä osaan.
    Näytän kuinka kala pyydetään.

- - -

Olen miettinyt viime päivinä paljon sitä, miten arvokasta on, että lapsieni elämässä on vanhempien lisäksi myös monta muuta turvallista aikuista. Enot, sedät, tädit, kummit, isovanhemmat ja ystävät. Kiitos, että olette!


One magical moment from this summer!


perjantai 14. elokuuta 2015

OIVALLUS ETEISESSÄ / A NEW COAT RACK







Olin jo tovin tuuminut mihin kohtaan eteistä saisin laitettua lapsille oman naulakon. Sellaisen johon pikkuväki itse yltää. Tehtävä tuntui mahdottomalta. Yhtään tyhjää ja tarpeeksi suurta seinäpintaa ei meinaan eteisessä ole. Olipa tyhjä pinta kuitenkin. Väliovi!

Naulakko // Verso Design
Käsilaukku // Ecoist (huippu kirppislöytö!)
Vintage jakku //  (lainassa tytöllä ystävän aarrevarastosta)
Zoologist takki // Mini Rodini
Kortti // Papu


Tiny people, please hang up your little coats here :)

keskiviikko 5. elokuuta 2015

SURU




Lehdet kirjoittavat - aatteen ja sivistyksen mies on poissa. 

Minä kitken rikkaruohoja ja muistelen lämmintä hymyä. Sellaista, joka näkyi yhtä paljon silmistä kuin suusta. 

Minua kohti ojennettuja käsiä. Halausta. 

Lempinimeä, jonka hän minulle antoi ja jolla vain hän minua kutsui. 

Kokemusta, että olen jotenkin erityinen, vaikken itse vieläkään ymmärtäisi miten. 

Lepää rauhassa, Setäni Seppo.