mee ja tee se

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

TAIMIEN ESIKASVATUS JA ESKARIVUOSI





Eilen juhlittiin eskarin kevätjuhlaa. Me vanhemmat meinasimme pakahtua ylpeydestä. Koko perheen olo on onnellinen ja helpottunut. Takana on hieno, mutta myös aika raskas eskarivuosi. Vuoden aikana päädyin tekemään isoja ja kai aika rohkeitakin ratkaisuja. Totesin, että minulle ja meidän pienelle-isolle eskarilaiselle oli liian raskasta, että reissasin töissä toisella paikkakunnalla. Ei ollut helppoa irtisanoutua ja hypätä töiden suhteen avoimeen ja tuntemattomaan. Toisaalta jälkikäteen ratkaisu tuntuu ainoalta oikealta - lapset ovat minulle ne elämässä tärkeimmät. Ja kyllä ne uudet työkuviotkin pikkuhiljaa aukeavat. Tänä keväänä minun on ollut tarkoitus olla kotona.

Ja tästä sujuva aasinsilta meidän kodin ikkunalautoihin ;) Nyt alkaa nimittäin olla se vaihe keväästä, kun haluaisi jo saada ikkunalaudat tyhjiksi esikasvatetuista taimista. Pihalla vaan on hurjan kylmä, joten taimet pysyvät sisällä vielä jonkin aikaa. Parvekkeella odottelee uusi vihervitriini (löysimme sen tarjouksesta alle puoleen hintaan, jee!). Vitriinissä meinaan kasvattaa ruukkutomaatteja, paprikaa ja yrttejä. Kesäkurpitsat matkaavat puutarhaan kasvamaan. Toivottavasti ne kestävät siirron - varret tuntuvat olevan kovin herkkiä.

Yritin muuten kasvattaa siemenistä myös oreganoa ja rosmariinia. Rosmariinista ei tullut mitään ja oreganokin on aivan kitukasvuinen. Tänäkin keväänä haen siis yrttien taimet torilta :) Löytyisikö keneltäkään hyviä vinkkejä kovavartisten yrttien esikasvatukseen ensikevättä ajatellen?


//Aarikan tiheäraitainen tarjotin on kirppislöytö maanantailta, hintaa sillä oli 2,5 euroa. Ihastuttava! Sen lopullinen sijoituspaikka on varmaankin mökki.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

PIHALLA








Olin eilen koko päivän pihalla. 

Aamusta lähdettiin lasten kanssa pihalle leikkimään vesisotaa.

Oltiin pihakirppiksellä myymässä ja ostamassa. Tavaran määrä tuntuu olevan vakio, mutta onneksi sentään kaapeissa on vähän siistimpää.

Haettiin uuteen kasvulaatikkoon lisää multaa. Vieläkään se ei riittänyt.

Katoin mansikkapenkin kuorikatteella.

Siirtelin isoja kiviä.

Siivosin mökin varaston ja kuistin.

Kuvasin täydellisen värisiä uusia pelargonejani, mökin ylle puhjennutta kukkamerta, huoltoa odottavaa pyörää, tulppaaneja ja jo muutamassa päivässä kasvaneita mansikantaimia.

Lopuksi mentiin taas kodin pihaan leikkimään kavereiden kanssa.

Lopputuloksena käheä ääni, pihisevä henki ja iloinen mieli! Sellaista on toisinaan siitepölyallergikon keväinen elämä ;) Nyt vähän ripottelee vettä, joten tästä päivästä tulee luultavasti vähemmän pihisevä.

Mukavaa sunnuntaita! Muistakaa käydä äänestämässä :D

tiistai 20. toukokuuta 2014

OMA MAA MANSIKKA




Lämpö ja sateet ovat saaneet kaiken kasvamaan huimaa vauhtia! Lemmikit kukkivat ja kohta muuten kukkivat omenapuutkin. Niinpä ainakin tälle puutarhurille tuli tunne, että nyt on myös saatava hommia mökillä reippaasti eteenpäin. Tänään on huhkittu päivä puutarhassa. Ihanaa, vihreää ja terapeuttista!

Mansikkamaa pienessä rinteessä on ollut suunnitteilla viime kesästä asti. Budjetti tällä projektilla oli pyöreä nolla! Rakentaessaan uuden kasvulaatikon, mies teki laudasta myös ruutuja, joiden tarkoitus on hieman estää maan valumista rinteessä. Mansikan rönsytaimet tuotiin mummolan mansikkamaalta jo syksyllä kasvulaatikkoon odottamaan varsinaiseen penkkiin pääsyä. Aika pieniähän nuo taimet vielä ovat, mutta toivottavasti ne innostuvat kasvamaan uudessa kodissaan!


Myös monivuotiset ruohosipuli ja sitruunamelissa saivat uuden kodin tänään. Ne muuttivat pieneen kasvulaatikkoon, joka entisessä elämässään on ollut pesälaatikko mehiläispesässä.


Juuri ennen kotiin lähtöä putsasin vielä raparperipenkin scillojen lehdistä ja yllätyksekseni huomasin, että raparperitkin ovat kasvaneet valtavasti. Kohta voi leipoa kesän ensimmäisen raparperipiirakan! Kaverit hei, se on kesä nyt!


P.S. Mansikkapenkkiä möyhiessä sain huomata, että maasta voi joskus löytää aarteen... vaikkapa hyvin pienen (ehkä jopa maailman pienimmän) hevosen :)


keskiviikko 14. toukokuuta 2014

SUPERSÖPÖ




Arvaatte varmaan, että tässä huoneessa asuu tyttö, joka rakastaa kaikkea söpöä. Syötävän söpö hän on tietysti itsekin!

Jokin aika sitten poistimme tytön sängyn päältä katoksen ja nyt tyhjät seinät odottavat sitä jotain. Äidin ehdotukset julisteista eivät oikein ole linjassa tytön omien toiveiden kanssa, joten hän on ehdottanut tekevänsä itse taidetta seinille. Ja sehän sopii!

Minusta tuntuu, että tuo vanha ja eri käyttötarkoituksissa meitä palvellut Lundian kirjahylly tarvitsee taas pientä freesausta. Ennen typyn huonetta krjahylly oli olohuoneessa. Kun siirsimme sen lelujen ja lastenkirjojen säilytystehtäviin, laitoimme siihen ovet. Ystävillä sattui olemaan ylimääräiset ovet, jotka tapetoin tytön ystävän huoneen tapetoinnista jääneillä paloilla. Tuo vaaleanpunaisen ja männyn yhdistelmä tuntui talviaikaan hieman tunkkaiselta, mutta nyt kun kevätaurinko paistelee niin se ei olekaan ehkä niin paha. Luulen, että aloitan maalaamalla hyllyt valkoisiksi ja katson kaipaavatko ovet sen jälkeen enää muutosta. Vai mitä tuumaatte?

Nyt lähdenkin muihin maalaushommiin. Kivaa keskiviikkoa!

maanantai 12. toukokuuta 2014

ILOISEN POJAN HUONE







Iloisella pojalla on iloinen huone. Kun muutimme tähän kotiin poika oli 2-vuotias. Hän sai oman huoneen ja ilmoitti välittömästi muuttavansa sinne myös nukkumaan. Se oli äidille hitusen haikeaa. Olin ajatellut pitäväni ”vauvan” vielä jonkin aikaa vieressäni nukkumassa. Onneksi iloinen poika vieläkin toisinaan aamuyöstä tassuttelee olohuoneen poikki, kipuaa viereeni, tarttuu hiuksiini ja jatkaa uniaan.

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

UUSI KASVULAATIKKO



Viime kesänä puutarhastamme kaadettiin suuri vaahtera. Me tykkäsimme vaahterasta emmekä olisi sitä raaskineet kaataa, vaikka se kitkemis- ja haravointityötä aiheuttikin. Vaahtera ei kuitenkaan kuulu siirtolapuutarha-alueelle ja niinpä se sai lähtöpassit.

Loppukesän ja talven mietiskelin, että mitä tuohon vaahteralta vapautuneeseen tilaan tulisi. Monen mutkan kautta päätin, että siihen tulee muutama tuija ja iso kasvulaatikko. Ehkä siihen vaahteran juurien maaduttua voisi tulla myös päärynäpuu.

Nyt on tuijat istutettu ja laatikko nikkaroitu! Minä istutin tuijat ja mies nikkaroi laatikon käden käänteessä. Kätevä ukko!

Pari vuotta sitten rakennetun kompostin ylijäämälaudat riittivät kasvulaatikkoon eli kalliiksi sitä ei voi haukkua. Vielä laatikko ei ole ihan käyttövalmis. Koska se on tehty käsittelemättömästä laudasta, aion tervata laudat ainakin laatikon sisäpuolelta. Sitten laatikko täytyisi täyttää mullalla. Multaa tarvitaankin aika paljon, kun laatikon mitat on suureelliset 120 x 200 cm. Tarkoitus olisi tyhjentää kompostin vanha puoli pohjalle ja laittaa pussimultaa päälle. Hommaa riittää vielä tuossa laatikon ympäristön siistimisessäkin ;)

Tämän ison laatikon lisäksi meillä on kolme pienempää laatikkoa. Aikaisemmin olemme viljelleet mökillä porkkanaa, kesäkurpitsaa, salaatteja, retiisejä, yrttejä, herneitä ja papuja. Tänä vuonna haluaisin laittaa myös vähän perunaa kasvamaan. Ihan vaan sen verran, että saisi kerran tai pari keittää oman maan perunat!

tiistai 6. toukokuuta 2014

DESIGNIA, PÖLLÖJÄ JA MUITA METSÄN ASUKKAITA


Terkkuja viikonlopun designtorilta! Menimme torille ensin koko perheen voimin, sillä tällä kertaa lapsille oli järjestetty taidetyöpaja. Siellä lapset värittivät designtoripöllöjä ja tutkivat äitiä suurennuslasilla. Tarkoitus oli kyllä tutkia kasveja, mutta äiti oli kuulemma mielenkiintoisempi! Lopuksi sain kierrellä ja katsella torihulinaa itsekseni.

Ostoksiakin tuli tehtyä, mutta oikeastaan vain tytölle ja minulle. Olen onnistunut kasvattamaan pojastani antikuluttajan! Hän ei halua mitään. Ei kuulemma tarvitse. Hänellä on jo kaikkea riittävästi. Jopa liikaa! Toisaalta ajattelen, että onpa hienoa! Toisaalta tällainen totaalikieltäytyminen ei ole ihan ollut kasvatukseni tavoite. Kohtuus kaikessa, sanon minä.  No, tämä on varmasti ainakin jossain määrin ohimenevä vaihe ;)

Itse ostan Suomessa suunniteltua ja valmistettua oikein hyvällä omallatunnolla - tarpeeseen ja sen verran kuin budjetti antaa periksi. Naisten vaatteita designtorilla katsellessani tunsin kyllä taas jonkinlaista epätoivoa, kun mietin kuilua pikamuotia tarjoavien ketjuliikkeiden ja suomalaisten pienten vaatemerkkien välillä. Hintatasossa on huima ero. Asetelma on epäedullinen suomalaisille merkeille. Monilla niistä hintataso on mielestäni ”oikeampi ” kuin halpaketjuilla. Halpaketjujen hinnat eivät ole oikeudenmukaisia koko tuotantoketjun kannalta. Kuitenkin kun olemme oppineet alhaisiin hintoihin, suomalaisten merkkien hinnat voivat tuntua järjettömiltä. Samaan aikaan tiedän, että suomalaisilla merkeillä on todellinen haaste saada toimintansa edes jotenkin kannattavaksi. Vaikea yhtälö!

Meidän ostoskassiin kertyi ihanuuksia, joiden hinta-laatusuhde tuntui minusta oikein hyvältä:

Marakattimarssin tuubihuivi (20 €)
Uuden Papu-malliston legginssit (25 €)
Patalaukun punainen pieni putkikassi (10 €)
Kiertin hamppuinen tiskirätti (6,90 €)
Vintage Gardenin rekistä Miranellan kesämekko (5 €)

Kaikki ostokset ovat Suomessa valmistettuja, lukuun ottamatta Papun leggareita, jotka valmistetaan Portugalissa.

maanantai 5. toukokuuta 2014

RYIJY




Siinä se nyt on seinällä, omalla paikallaan - pitkien etsintöjen lopputulos! Meillä ei ole lainkaan verhoja olohuoneessa, ruokailuhuoneessa eikä keittiössä. Kun tupa on täynnä lapsia, tilassa kaikuu aikalailla. Toivon, että tuo ryijy auttaisi tähän. 

Ennen kaikkea kuitenkin halusin seinälle jotain elämää ja väriä. Remontin jälkeen ei seinille tehnyt mieli laittaa yhtään mitään. Valkoiset seinät tuntuivat kauniilta juuri sellaisinaan. Niihin ei myöskään tehnyt mieli porata reikiä tai lyödä nauloja, kun tuoreessa muistissa oli kaikki se uurastus, joka seinien eteen oli tehty. Itse asiassa nytkään ryijyä ei kiinnitetty seinään vaan se roikkuu siimalla pienistä koukuista katonrajasta.

Tykkään kovasti tästä ryijystä! Pitkään haaveilin eräästä aivan erinäköisestä ryijystä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että se on liian iso meidän olohuoneen seinälle. Pääsiäisen kirppiskierrokselta sitten löytyikin tämä täydellisen kokoinen, vähän pienempi ryijy (100x50cm). Väritkin jotenkin iskivät tämän hetkiseen sielunmaisemaani ;)

Mikäköhän ryijyn nimi mahtaa olla? Kuka sen on suunnitellut? Jos joku tietää, niin kuulen mielelläni!