mee ja tee se

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

EETTINEN SISUSTAMINEN


Eettinen sisustaminen ei taida olla vielä kovinkaan yleinen käsite. Ruoan eettisyydestä ja varsinkin ekologisuudesta on puhuttu jo pitkään. Myös vaateteollisuuden eettiset haasteet ovat olleet tapetilla. Tässä blogissa haluaisin lähestyä kodin kauniita asioita myös eettisyyden tai kestävyyden näkökulmasta. Mitä se eettinen tai kestävä sisustaminen oikeastaan sitten on? En ole juurikaan tutkinut muiden näkemyksiä asiasta vaan ajattelin ensin kirjoittaa siitä miten minä asian käsitän.

Sisustaminen on tietysti kuluttamista. Mutta voiko sisustaminen sitten olla eettistä kuluttamista? Vai onko funktionaaliset tarpeet ylittävä sisustaminen pelkästään turhaa kuluttamista? Vaikka sisäinen antikuluttajani ymmärtää sisustamisen turhuuden niin sisäinen esteetikkoni sanoo, että kodin kauneus ja viihtyvyys ei ole turhaa ja että sisustaa voi eettisesti. Eettisen kuluttajakäyttäytymisen lähtökohta, niin sisustamisessa kuin muussakin kuluttamisessa, on mielestäni se, että tajuaa omilla valinnoilla olevan seurauksia myös muille: ympäristölle, ihmisille ja eläimille.

Itselläni eettinen kodin sisustaminen on alkanut muovautumaan muista kuin eettisistä näkökohdista jo ennen kuin olen tietoisesti miettinyt eettisyyttä suhteessa omaan kuluttajakäyttäytymiseeni. Osin eettiset sisustusvalinnat ovat liittyneet rajalliseen budjettiin. Osin eettinen sisustaminen on lähtenyt yksinkertaisesti siitä, että tykkään kirpputoreista, vanhoista huonekaluista ja suomalaisesta designista.

Sisustaminen ja muoti kulkevat käsikädessä. Tai ehkä sisustaminen muodin vanavedessä. Samojen trendien vaikutukset näkyvät molemmissa esimerkiksi värien, kuosien ja materiaalien muodossa. Niinpä sisustamisessa on samoja eettisiä ongelmia kuin muodissa. Yksi suurimmista ongelmista lienee syklien nopeus. Liioitellen ilmaistuna se, että mikä miellytti eilen, ei miellytä enää tänään. Tavaroiden lyhytikäisyys johtaa liialliseen tavaroiden tuotantoon ja alhaisen hinnan vaatimukseen. Liian pienellä hinnalla taas on esimerkiksi työoloihin liittyviä negatiivisia seurauksia.

Muotiin liittyvän epäeettisyyden ratkaisuksi on tarjottu ekologisempia materiaaleja, esim. luomupuuvillaa. Itse koen, että suurten, edullista ja ”nopeaa” muotia tarjoavien ketjujen toimintatavan ja samaisten ketjujen ns. kestävien mallistojen välillä on ristiriita. Jos nopean ja halvan muodin ketjut ruokkivat nopeilla sykleillä ja jatkuvilla alennusmyynneillä yletöntä kuluttamista ja uuden haluamista, pelastaako heidät (ja meidät!) ekologisemman materiaalin käyttö? Sama pätee mielestäni sisustamiseen.


Valitettavasti en voi väittää olevani se puhdas pulmunen, joka tekee vain eettisiä valintoja. Kuitenkin minulla on ajatuksia siitä miten konkreettisesti voin (ja yritän) tehdä eettisiä valintoja. Yksi keino on designiin ja laatuun panostaminen. Kun ostaa laadukasta (ja yleensä hintavaa), hankintaansa sitoutuu eri tavalla. Tulee mietittyä paremmin esimerkiksi huonekalun elinkaarta. Miellyttääkö ulkonäkö vielä ensi vuonna, viiden vuoden päästä tai kymmenen vuoden päästä? Kestääkö huonekalu elämää? Voiko sitä kunnostaa? Voiko hioa ja vaihtaa pintakäsittelyn tai verhoilla uudestaan? Korkea hinta yleensä myös pidentää ostoksen harkinta-aikaa. Ainakaan omalla kohdallani se ei ole yhtään huono juttu.

Toinen eettisen sisustamisen keino on käytettyjen huonekalujen hankkiminen. Tämä keino on myös ratkaisu budjettiongelmiin! Vanhat huonekalut ovat usein täyspuisia ja laadukkaita. Niin hullua kuin se onkin, niitä saa erittäin edullisesti, monesti jopa ilmaiseksi. Suurin osa meidän kodin huonekaluista on saatu isovanhemmilta, vanhemmilta, ystäviltä, naapureilta tai tuntemattomilta, ostettu nettihuutokaupasta tai kirpparilta, löydetty vanhan taloyhtiömme kierrätyshuoneesta (jollainen pitäisi muuten olla joka talossa!) tai dyykattu roskalavalta. Emme kuitenkaan asu kaatopaikalla vaan minusta meillä on paljon kauniita vanhoja huonekaluja.

Eettinen sisustaminen voisi siis rakentua pitkäikäisten huonekalujen ympärille. Vaihtelua saa luotua pienemmillä sisustuselementeillä. Pieniin sisustuselementteihin pätee mielestäni samat periaatteet kuin huonekaluihin. Kalliimpia hankintoja tulee harkittua kauemmin. Niitä ei ehkä raaski itse ostaa. Silloin ne ovatkin hyviä lahjavinkkejä vaikkapa puolisolle. Lahjan saamiseen liittyy tunteita, jotka heijastuvat lahjaan - kynttilänjalka on enemmän kuin kynttilänjalka, kun sen on saanut lahjaksi tärkeältä ihmiseltä. Kirpputorilla voi taas hullutella ja ostaa jotain sellaistakin, josta ei ole 110 prosenttisen varma.

Itse tykkään luoda vaihtelua kotiin tekstiileillä. Kun sisustustyynyn päälliseen kyllästyy, se mahtuu pieneen tilaan kaappiin odottamaan uutta tulemistaan. Viime aikoina tämä sisustustekstiiliasia on tosin aiheuttanut minulle päänsärkyä. Tuotteiden alkuperästä on vaikea saada tietoa. Sisustustekstiilien kohdalla yrityksen suomalaisuus ei vielä takaa tuotteen eettisyyttä. Kuten tiedämme, toimitusketjut ovat pitkiä ja alihankkijoita on paljon. Kaikilla yrityksillä ei itsekään ole tarkkaa tietoa raaka-aineidensa alkuperästä tai tuotteidensa valmistusoloista. Jos tuote on valmistettu Suomessa asia on paljon yksinkertaisempi. Niinpä suomalainen valmistus on asia, joka ainakin minulle luo turvallisuuden- ja onnentunnetta.

Tärkeää tietysti on huolehtia siitä, että jos ei itse enää tarvitse jotakin tavaraa niin hankkii sille uuden omistajan. Mutta hei, nyt hiljennän sisäisen tutkijani ;) Mitä ajatuksia eettinen sisustaminen teissä herättää? Oletteko kanssani samaa mieltä vai meninkö mielestänne metsään? Onko teillä muita tapoja toteuttaa eettistä ja kestävää sisustamista?


//Ostimme tuon ensimmäisessä kuvassa näkyvän riisipaperipallovalaisimen mieheni kanssa ensimmäiseen yhteiseen kotiimme. Pallo on jo ihan kellastunut ja JUURI siksi niin ihana!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti