mee ja tee se

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

VAPPUA JA SISUSTUSILOJA








Eilen saapui ihana postipaketti. Tilasin nimittäin Kanelikaupasta yhden julisteen ja muutamat kortit. Paketti oli niin ilahduttava itsessään, etten meinannut raaskia avata sitä. Otin siitä kuvan. Paketin sisus se vaan jatkoi ilahduttamista. Tykkään kovasti Hanna-Riikka Heikkilän kädenjäljestä!

Pakettia ja kortteja kuvatessani ilahduin, kun huomasin, että maljakossa juuria kasvattanut juoru oli todellakin kasvattanut ne juuret. Kävin istuttamassa sen ruukkuun parvekkeella. Siellä minua ilahdutti uusi istutuslapioni. Tyylikäs vai mitä?

Nostin juorun keittiön hyllylle ja ilahduin kun muistin, että minulla oli vielä kassissa pääsiäisenä kirppikseltä yhdellä eurolla ostettu kukkataulu. Kanssashoppailijani eivät ymmärtäneet kukkatauluhankintaani, mutta minua se ilahdutti suuresti. Kaivettuani taulun kassista, päätin järjestellä koko hyllyn vappukuntoon. Esille pääsi myös kirppikseltä löytynyt ihastuttava Arabian Tapsa-tuoppi. Hyllyn sivulle ripustin viime vappuna askartelemani silkkipaperipallot. Ohje niiden tekemiseen löytyy aina ilahduttavasta Bambula blogista.

Yhtä iloa koko elämä. Iloista vappua siis! ;)

tiistai 29. huhtikuuta 2014

HELPPO (JA HILLITTY) VAPPU DIY







Vapuksi on aina kiva askarrella jotain pientä, kepeää ja vähän hassua! Täksi vapuksi olen tehnyt helpon pallonauhan. Näitä pallonauhoja ehtii askarrella vielä huomiseksi vaikka useammankin - ainakin jos tarvikkeet löytyvät kaapista.

Tekemiseen tarvitset:
Washi-teippiä
Värillistä (tulostus)paperia
Sakset & nitoja
Neula & ompelulankaa

Leikkaa paperista noin 15 cm korkea pala.

Teippaa paperille vieri viereen seitsemän washi-teipin pätkää, niin että jätät teippien väliin pienet välit leikkaamista varten. (Lopputuloksen kannalta ei ole merkitystä vaikka välien koko hieman vaihtelisi!)

Leikkaa washi-teipin levyiset suikaleet paperisista.

Asettele seitsämän suikaletta ”kukaksi” ja nido keskeltä. Asettele suikaleiden toisetkin päät päällekkäin ja nido. Tadaa! Ensimmäinen pallo on valmis!

Askartele niin monta palloa kuin haluat ja lopuksi pujottele ne lankaan. Jokaisen pallon alle kannattaa lankaan tehdä solmu. (Yritin myös oikotietä ja solmun sijaan laitoin pienet teippipätkät langan päälle pallojen sisäpohjaan, mutta tämä viritelmä ei kestänyt kuin kuvaushetken.)

Pallot voi toki tehdä pelkästä paperistakin, mutta teipillä saa palloista tukevampia ja ainakin minun silmää miellyttää tuo pallojen kaksivärisyys. Teippi myös tekee saman levyisten suikaleiden leikkaamisesta helppoa!

Mitäs tykkäätte?

maanantai 28. huhtikuuta 2014

YSTÄVÄT



Jo muutamia viikkoja sitten ihanat ystävät kävivät iltapalalla ja toivat meille upean tulppaanikimpun. Kevään kauneimman! Keväässä ehkä parasta on se, että pitkän ja pimeän talven jälkeen ystävät jaksavat taas kyläillä toistensa luona arki-iltoinakin. Illalla on valoisaa. Tuntuu, että ehtii ja jaksaa taas enemmän.

Siitepöly kirvelee silmiä, mutta ei se mitään - aurinko paistaa ja tällä viikolla on jo vappu! 

Kivaa maanantaita kaikille :)

perjantai 25. huhtikuuta 2014

KARUN KAUNIS KEVÄT












Pääsiäisenä matkustimme siis maalle mummolaan. Aurinko paistoi ja luonto oli ihmeellisen karun kaunis. 

Meidän mummola on peltojen keskellä, aika erilaisessa paikassa kuin oma kotimme. Nuo peltomaisemat ovat mielestäni lenkkeilymaastojen aatelia. Peltoa ja metsää silmän kantamattomiin. Jotenkin se rentouttaa.

Yhtenä kesänä, monen monta vuotta sitten, kun olin yksin lenkillä, oli karhu kuulemma kulkenut samaa tietä edelläni. Radiossa oli varoiteltu, mutta minä kuuntelin linnunlalua, en radiota. Onneksi ei törmätty.

Tänäänkin paistaa aurinko ja jippii - on perjantai!

torstai 24. huhtikuuta 2014

TAITEILIJAN KAUPUNKIKOTI




Oli ihana pääsiäinen! Matkustettiin mummolaan, nähtiin sukua, ulkoiltiin, kierrettiin kirppareita (joilla tehtiin huippuja löytöjä!), syötiin hyvin ja nautittiin lämmöstä. Mummolan reissulta palattuamme, toisena pääsiäispäivänä, kävimme minun äitini luona syömässä.

Äidillä on ihana, valoisa, ylimmän kerroksen asunto 50-luvun kerrostalossa – ihan meidän lähellä! Viime vuoden keväänä sain suunnitella, organisoida ja osin toteuttaa tämän uuden kodin remontin.

Asunto oli ostettaessa kurjassa kunnossa, joten remontti oli iso. Halusimme säilyttää paljon vanhaa, joka tietysti on työlästä. Vanhoja kaappeja, ovia ja karmeja hiottiin ja hiottiin... ja vihdoin maalattiin. Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Tärkeintä tietysti on, että äiti viihtyy kodissaan!

torstai 17. huhtikuuta 2014

HÖYHENIÄ TYÖHUONEESSA








Työhuoneen siistinä pitäminen on tosi hankalaa. Pääsiäisen kunniaksi siivosin ja koristelin yhden nurkan! Aiheutin kyllä samalla lisää siivoamista, sillä nyt lattia on täynnä paperihöyhenten leikkaamisesta tullutta pientä paperisilppua. Mallit höyheniin löysin Lia Griffithin Handcraft your life –sivuilta.

Saako askartelusaksia rakastaa? No, minä rakastan omiani! En tiedä kauniimpia. Niillä on myös todella hyvä leikata. Kauneus ja käytännöllisyys samassa paketissa. Haaveilin saksista pitkään. Sen jälkeen kun sain ne lahjaksi, askartelu on ollut entistäkin mukavampaa. Useimmiten askartelen lasten kanssa yhdessä. Nämä höyhenet leikkelin ihan yksikseni sotkuisessa työhuoneessani.

Taidanpa siivota loputkin nurkat. 

Hyvää pääsiäistä kaikille!

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

KUKKIA JA SUUNNITELMIA



Meillä kukkii! Ensimmäiset omenapuun oksat, jotka toin kotiin, eivät kukkineet lainkaan. Lehdet kyllä ovat puhjenneet ja vihreät oksat koristavat edelleen ruokailuhuonetta. Luulen, että puu, josta nuo ensimmäiset oksat otin aikoo pitää taas välivuoden omenoista. Niin se on tehnyt joka toinen vuosi. Onneksi otin oksia myös toisesta puusta ja ne kukkivat nyt tytön huoneessa. Näyttävät vaaleanpunaista seinää vasten varsin romanttisilta!

Lähiaikoina olisi tarkoitus hieman uudistaa tuota tytön huonetta. Vaaleanpunainen seinä jää sillä se on huoneen haltijalle edelleen mieluinen. Seinälle olisi tarkoitus saada muutama kehystetty juliste. Ajattelin ehdottaa typylle ainakin jotain Kanelikaupan valikoimista löytyvää. Tiedossa taitaa olla myös uutta ja raikkaampaa ilmettä (jo moneen kertaan ennenkin muokatulle) vanhalle Lundian kirjahyllylle. Jos en löydä käytettyinä kaipaamiani osia, aion tarttua pensseliin.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

PRETTY THINGS IN MY KITCHEN



Pienen, kapean ja korkean pärekorin löysin kirpparilta. Se maksoi yhden euron.

Hiiren muovaili tyttäreni. Se on mielestäni uskomattoman ihana!

Purnukan olen saanut äitienpäivänä mieheltäni.

Kynttilälyhdyn olen saanut lahjaksi ystävältä.

Olen allerginen melkein kaikille maailman hedelmille. Onneksi en avokadoille.

Sopivan kokoista, mieleistä ja budjettiin sopivaa ruokapöytää ei tuntunut löytyvän mistään. Sitten näin Nakun pöydän Bambula-blogissa… problem solved!

Isäni lapsuudenkodista huonossa kunnossa löytyneet tuolit kunnosti anoppi.

Kauniit keittiöpyyhkeet ja tiskirätit ovat tässä keittiössä hääräilevän emännän arkisia iloja.

Kolmijalkaiset jakkarat ovat kiikkeriä, mutta niin kauniita. Olen saanut niitä rakkauslahjoiksi.


GLUTEENITONTA PULLAA


Meillä asuu innokas leipuri, jolla on ikää kohta 4 vuotta. Kuluneena talvena hän on ollut erityisen innokas leipomaan pullapitkoja! Niinpä olemme leiponeet ja letittäneet. Pitkoinnostuksella taitaa olla jotain tekemistä Hertan maailma -jakson Hertta leipoo pullaa kanssa ;)  

Olemme tehneet pullapitkoista gluteenittomia, sillä leipuripojalla on (ilmeisestikin) väistymässä oleva vilja-allergia. Leipuri kestää jo pieniä määriä vehnää, mutta ainakin meidän kokemuksemme mukaan tuo vilja-allergia on ollut ärhäkämpi, jos lapsi on ollut kipeänä. 

Koska tänä talvena on siis myös paljon sairasteltu, on vehnän kanssa oltu tarkkoja. Herkut on leivottu aika pitkälti jostain muusta kuin vehnästä. Pullaan olemme kokeilleet gluteenittomia jauhoseoksia ja eri ohjeita. Itsekin on sovellettu, esim. lisäämällä extra kananmuna tai jauhojen määrää ja laatua vaihtelemalla. Pitkoista on nimittäin tullut kauniita ja uunituoreina maukkaita, mutta  hyvin nopeasti jäähdyttyään ne muuttuvat kuiviksi. Tämä taitaa olla aika tyypillinen gluteenittoman pullan ominaisuus. Kuivuus ei poikaa tunnu haittaavaan, äitiä se sen sijaan harmittaa. Jotenkin en vaan haluaisi uskoa, etteikö gluteenittomasta pullasta voisi saada kaikin puolin täydellistä. Kokeilut siis jatkuvat!

Kertokaa, jos tiedätte mehevien gluteenittomien pullien salaisuuden :)

perjantai 11. huhtikuuta 2014

LOHTUSHOPPAILUA




Viime viikolla poikkesin kirppiksellä. Se oli sellainen lohtushoppailukäynti. Yksi kiva suunnitelma meni myttyyn ja ajattelin piristää itseäni kierroksella. Hyvin lohdutti! Heti ensimmäisessä pöydässä minua nimittäin odotti varsin kohtuulliseen hintaan Arabian ruukku. Ruukku on Richard Lindhin suunnittelema ja malli on tuttu lapsuudenkodistani. Nyt löytämäni ruukun pohjassa on leima ARABIA Wärtsilä Finland 12 - 73. Minulla on kaksi jo aiemmin löydettyä samanlaista, mutta pienempää, ruokailuhuoneen ikkunalaudalla. Toisen pienistä olen löytänyt myös kirpparilta, toisen löysi anoppi kaapistaan. Näitä isompia saisi löytyä enemmänkin.

Kotona harmikseni huomasin, että ruukussa on sisäpuolella halkeama. Halkeama on niin mielenkiintoisen näköinen, että luulen ruukun alunperinkin olleen 2-laatua. Päällepäin ruukku on onneksi oikein sievä. Varalta laitoin kuitenkin halkeaman päälle pätkän washiteippiä. En tiedä kuinka tarpeellinen tai järkevä toimenpide tuo oli, mutta kuulun siihen ihmisryhmään, jonka mielestä washiteippi on hyvä ratkaisu moneen ongelmaan ;)

Kivaa perjantaita!

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

KARKKIPOIKA SAIRASTAA





Kuluneena talvena ja vielä näin keväälläkin meillä on sairastettu paljon. Sairastelija on useimmiten pienin perheenjäsen, joka ilmeisestikin vasta kartuttaa vastustuskykyään. Sairastuvalla on pelattu paljon pelejä, ihan perinteisiä ja välillä vähän niitäkin, jotka löytyvät pikkukakkosen netistä. On myös tarpeen tullen herkuteltu. Kettukarkit ovat pienen sairastelijan herkkua.

Marimekon raitahaalari on tänä talvena ollut THE sairasteluasu. Se alkaa olla jo pieni. Hihat ja lahkeet ovat liian lyhyet. Mutta se on niin rakas! Pojan omasta mielestä hän näyttää ihan tikkarilta haalari päällään. ”Aiotkos syödä minut?”, hän kysyy hymyillen.

Anoppini löysi haalarin kirpputorilta monta vuotta sitten ja se on ollut ahkerassa käytössä molemmilla lapsilla. Voi kun löytäisin jostain isomman samanlaisen! Tiedän yhden pienen pojan, joka tulisi siitä kovin onnelliseksi. Hän kun kerran uhosi, että aikoo pitää tuota päällään ikuisesti!

Tuossa haalarissa lukee muuten vielä, että MADE IN FINLAND <3


tiistai 8. huhtikuuta 2014

ASKEETTINEN ESTEETIKKO, osa1




Nuorena ajattelin, että minun pikkuruinen mummini eli askeettista elämää. Myöhemmin olen tajunnut, että minun mummini oli esteetikko, jonka sukupolvelle kertakäyttökulutuskulttuuri oli vierasta. Ehkä hän tosiaan myös eli hieman keskivertoa askeettisempaa elämää. Mummilla ei ollut televisiota ja hänen kaunis asuntonsa oli kuin aikakapseli. Muistan miten hän keitteli itselleen sipulilientä lounaaksi. Viikonloppuna lapsenlapsille kyllä tarjottiin lihakääryleitä ja jälkiruoaksi kuutamokiisseliä vadelmahillosilmillä.

Olen perinyt mummiltani kodin esineitä ja tekstiilejä, jotka ovat kauniita ja kestäviä. Ne ovat edelleen käytössä meidän perheessämme. Kun puristan sitruunasta mehun, muistelen samalla pikkuruista mummiani.


Mummin ja papan vanhoista makuuhuoneen sivuverhoista olen ommellut meidän työ-vierashuoneeseen laskosverhon. Muistan mummin kylläkin kertoneen, että pappa oli valinnut nuo suurikukkaiset verhot. Ehkäpä hänkin oli esteetikko.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

VAAPUKKATALO







Sunnuntaina piti sataa, mutta onnekseni päivä paistoikin risukasaan (kirjaimellisesti). Leikkasin nimittäin vadelmapensaat. Ennen kuin tartuin saksiin, kuvasin vadelmarisukkoa. Säkkärät ja kuivat vanhat versot ovat linssin läpi tarkasteltuna kauniita. Vadelmarivistön ulkonäkö muuttuu aikalailla kevätleikkauksessa. Ajattelin, että tässä olisi hyvä tilaisuus ”ennen ja jälkeen” kuviin.

Vadelmat ovat tärkeä osa meidän puutarhaa. Lapset rakastavat oman pihan vattuja. Niitä on ihana syödä suoraan puskasta. Leikatessa huomasin, että uudet versot olivat jotenkin heikomman oloisia kuin aikaisempina vuosina. Toivottavasti ne kuitenkin jaksaisivat kasvattaa marjoja.

Leikattuja pensaita en sitten kuvannutkaan, sillä raikas ulkoilma teki tehtävänsä. Pienimmän apulaisen voimat loppuivat. Keräsimme siis kamppeemme ja lähdimme kohti kotia. Nappasin kuitenkin nopeasti kuvan kuistin portaalle nuukahtaneesta, punamullan tahrimasta, reippaasta mökkeilijästä - oma mökkikori tiukasti kädessään.


VATTUMADON TALO

En tiedä mitään sievempää
kuin vattumadon talo.
Punaiset seinät siinä on
ja katto, ja punainen valo

punaisen ikkunaruudun takaa
punaiseen kamariin paistaa.
Vattumato sohvalla istuu
ja punaista puuroa maistaa.

Kukapa voisi kuvitella
herkkuja ruokapöydän!
- Minäkin muutan vaapukkataloon,
kun tarpeeksi suuren löydän!

          - Marjatta Kurenniemi


Mukavaa maanantaita! <3